Hyvältä tuntuu, että pienokainen on päässyyt perille. Suuri maailma ja kaikki houkutukset käden ulottuvilla. Ehdin jo kommentoimaan kun e-mail saapui, että muista sitä ja muista tätä. Sitten toppuuttelin itseäni, turhaan minä näitä neuvoja täältä jakelen. Hänellä on nyt elämä siellä ja hän tekee ratkaisut kuten parhaakseensa näkee. No miksiköhän minua ei sitten yöllä nukuttanut?

Kroppanikin on kuin jokin olisi repäisty kyljestä irti, osa syynä on tietysti hullu siivoaminen hänen lähdettyä. No minä kipuilen nyt täällä.

xxxEmo